Call of Duty: Black Ops yksinpeliarvostelu.

Kyllä.
Aloitetaas yksinpelistä.
Peli sijoittuu kylmän sodan aikaan, esim. Kuuban ydinohjus kriisiin, ja pelaaja ohjaa CIA:n erikoisjoukkoihin kuuluvaa Alex Masonia. Hänet on kiinnitetty tuoliin kuulusteluita varten. Pelaaja pääsee tehtäviin kun Mason 'muistelee' menneitä.
Tuntemattomat henkilöt haluavat tietää erään numeroaseman sijainnin.
Peli myös liikkuu erään äärimmäisen tappavan kaasun, Nova-6, ympärillä.

Itse juoni on aluksi loistavasti luotu, mutta lopussa kääntyy suhteellisen tylsäksi, hieman kliseiseksi.
Tekoäly on harvinaisen hyvin luotu. Melkein kuin pelaisi oikeita pelaajia vastaan. Melkein.
Eräät jotka rynnivät päin mm. pyörivät ja huitovat käsiään naamansa eteen kun niitä tähtää ensimmäinen sai minut tapettua tämän takia. Ei tullut millään ajatelleeksi että nuo tosiaan yrittää väistää.
Kranaatitkin heitetään takaisin, tai muuten nuo vain juoksevat pois sen luota ja veistäkin uskaltavat käyttää.

Kuitenkin, suosittelen kyllä hankkimaan pelin jo pelkästään yksinpelin ansiosta. Vaikkei siinä ole kuin n. 10 tuntia pelattavaa.

Toki, onhan tuolla myös World At War:sta tutut natsi zombiet. Ja eräänlainen DOS pääte, jossa pystyy pelaamaan mm. Zork ja Dead Ops Arcade.

Klikkaa tästä lukeaksesi minun moninpeliarvostelun Call of Duty: Black Ops moninpeliarvostelun.
Tai vaihtoehtoisesti Ison-Britannian julkaisun.

Seuraathan minua Twitterissä?

Onhan minulla YouTube-kanavakin.